Kuten eräs ystäväni totesi kerran. Se oli hienosti sanottu. Siihen liittyi epätoivoa mutta samalla siitä kuulsi helpotus. Tai ehkä se oli toivoa, toivoa paremmasta.
Olen jumpannut näitä projekteja vuodesta 2003. Välillä kävin tekemässä muutaman vuoden ihan töitäkin, ruokakauppiaana – pakon sanelema juttu, koska jälkikasvu. Sekin oli osa tätä ikuista oppimisprosessia. Nyt kaikki on pilalla. Tein sen mitä olen saarnannut muille – aina tarpeen tullen. Asemoin itseni uudestaan tähän markkinointipalveluammattiin. Näinhän se on mennyt pääsääntöisesti viime vuodet.
Tästä se taas lähtee – tervetuloa vuosi 2018!